Jaa tämä sivu

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedin

Miks me oikein mitataan?

”Kyselymme vastauksissa eri mittareita lähes sata. Suurin osa mainituista mittareista tuli vastauksissa esille vain kerran. Pirstaleista on.” Twiittasivat Satasoten Kuntoutus ja & Työllisyys -hankkeet 26.7.2017. Tukitalolla nuorten intensiivistä tukimallia rakentelevassa Osallisuus ja tuki -hankkeessakin yksi tavoite kuuluu seuraavasti: ”Osana työmuodon kehittämistä rakennetaan mittaristoa, jolla nuorten elämänhallintaa ja/tai osallisuutta pystytään mittaamaan ja hankkeen tuloksia todentamaan.”

Osallisuus ja tuki -hankkeen ensi metreillä noin vuosi sitten lähdettiinkin selvittelemään erilaisia mittareita ja niiden hyödynnettävyyttä hanketyössä. Aika pian teimme saman huomion kuin Satasoten hankkeetkin. Pirstaleista on. Valmiita mittareita on käytettävissä yllin kyllin, mutta mikään niistä ei ole meidän toiminamme kannalta täydellinen. Ajattelimme kuitenkin, että ehkä pyörää ei ole järkevää keksiä joka kerta uudelleen, joten tartumme ”vähiten huonoon”. Näin alkoi yhteistyö Työterveyslaitoksen Kykyviisari -projektin kanssa.

Vuoden aikana Kykyviisaria on täytetty ja käytetty nuorten kanssa ahkerasti. Jokaisen nuoren suoriutumista elämästä on mitattu asiakkuuden alkaessa, päättyessä ja välilläkin. Kykyviisari sisältää yhteensä 15 sivua kysymyksiä, joiden tarkoituksena on ollut kertoa nuorelle ja toisaalta hanketyöntekijöille, että miten nuorilla menee.

Paljon mittaamalla onkin saatu aikaan. ”Mittaustilanteet ”ovat olleet todella hyviä keskusteluja nuorten kanssa. Niiden kautta on saatu paljon taustatietoa, jonka varaan asiakassuunnitelmia ja koko työskentelyä on ollut mahdollista rakentaa. Kykyviisarin kautta on ollut mahdollista ottaa puheeksi niitä haastavampiakin aiheita. Edelleenkin Kykyviisarin kysymyspatteristo vaikuttaa olevan ”vähiten huono” tarkastamistamme mittareista. Samaan aikaan kysymyksiä kaipaa jatkuvasti lisää. Tuntuu, että mikään määrä ei riittäisi. Jokaisesta nuoresta pitäisi saada ongittua esiin vielä paljon enemmän. Nuoren ydintä ei tahdo millään mittaamisella tavoittaa. Absoluuttinen totuus jää saavuttamatta.

Mittauksen tavoitteena on lisäksi sekin, että se kertoisi, miten loistavaa työtä olemme hankkeessa tehneet. Toivoisimme, että Kykyviisarin tulokset näyttäisivät, että kaikilla tilanne on viimeisessä mittauksessa hirmuisesti parempi kuin siinä ensimmäisessä. Tällaisiakin tuloksiakin onneksi on. Ikävä kyllä ei kuitenkaan kaikkien kohdalla. Hanketyöskentely on saanut monen nuoren myös katsomaan tilannettaan realistisemmin, jolloin itsearviossa annetut arvosanat ovat tipahtaneet. Tätä ilmiötä mittari ei tavoita. Lisäksi pitänee myöntää, että jonkun tilanne on ottanut takapakkiakin, vaikka kuinka olemme yrittäneet huhkia nuoren kanssa. Mittari ei kerro ponnisteluista, vaan saa työmme näyttämään turhalta.

Miksi me siis mitataan ja miksi? Ja mikä mittaamisessa olisi kaikkein tärkeintä? Sitä tässä räknäillään..

Osallisuus ja tuki -hankkeen hankevastaava
Mira Kaaja

Pienestä kii...

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miten pienistä asioista ja valinnoista elämämme on joskus kiinni? Ajaudumme paikasta ja valinnasta toiseen, eivätkä polkumme varteen jäävät risteyskohdat aina edes näyttäydy meille selkeinä valintoina. Erityisen korostuneina pienten valintojen merkitys jokapäiväisessä arjessa näyttää olevan niillä nuorilla, jotka arjessaan syystä tai toisesta ajelehtivat.

Huonoja valintoja, joissa kärpänen on muuttunut härkäseksi ovat usein valinnat olla tarttumatta johonkin tarjottuun hyvään. Tällainen valinta voi olla esimerkiksi se, ettei huonosti nukutun yön vuoksi mene sosiaalityöntekijän luo varatulle käynnille, kun pyörästä meni eilen kumi puhki ja vettäkin vähän ripsottelee. Usein tällaiset valinnat synnyttävät hirmuisen lumipalloefektin. Kun sovitut hommat on jäänyt tekemättä, niin nolottaahan se, joten ehkä en mene seuraavallakaan kertaa? Ehkä ne aputahot eivät muista minua? Ehkä en ole apua oikeastaan ansainnutkaan?

Huono valinta voi toisaalta olla myös tarttuminen johonkin sellaiseen, mikä edesauttaa ajelehtimista. Valinta ottaa pikavippi bileillan tiimellyksessä tai valinta heittää hihaan kaverin tarjoama päihdeannos. Ei varmaan tarvitse kertoa enempää siitä, miten helposti näistä valinnoista syntyy lumipalloefektejä?

Miten sitten auttaa niitä ajelehtijoita, jotka liian usein tekevät sen väärän valinnan? Aina kun ei voi olla paikalla vahtimassa, että he valitsisivat oikein. Ja kuka edes tietää, mikä se oikea valinta aina on?

Intensiivisen työotteen etu on se, että valinnoista koituvat lumipalloefektit on mahdollista minimoida. Kun yhteydenpito nuoren ja ohjaajan välillä on tiivistä, niin kärpäset eivät ehdi muuttua härkäsiksi. Nuorta voidaan tsempata siihen, että kyllä se sossu sinut toisenkin kerran huolii, vaikka yksi aika jäikin väliin. Ja nuoreen voidaan luoda uskoa siitä, että vaikka tällä kertaa tartuit päihteeseen, niin sen ei tarvitse sinua loppu elämääsi määritellä.

Lopulta tärkeää on se, että nuoreen pidetään yhteyttä, eikä se ole hänestä ja hänen valinnoistaan kiinni. Häneen otetaan yhteyttä, vaikka hän olisi mokannut ja hänen peräänsä soitellaan, vaikka juuri tänään hänen motivaationsa olisi kateissa. Pääasia, että sitä löytyy riittävän usein eteenpäin pyristelemiseksi. Samalla nuoreen luodaan uskoa siitä että joskus tie kohti terveempää arkeakin on pienestä kiinni. Se positiivinenkin polku koostuu pienistä valinnoista, mutta vaan vähän erilaisista.

 Valintojen polut

Pieni uutiskatsaus

Työni ja samalla oman kiinnostukseni vuoksi olen yrittänyt pysyä jollakin tavalla kartalla nuorten hyvinvointiin sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen liittyvässä julkisessa keskustelussa. Uutisia ja tarinoita tulee tietenkin jatkuvasti peilattua omaan työhön ja kohtaamisiin nuorten kanssa. Uutisoidusta asiasta pyrkii näkemään myös sen toisen puolen, jonka toimittaja on jättänyt kirjoittamatta.

Uutisointi nuorten hyvinvoinnista on ristiriitaista. Toisaalta uutisoidaan, että nuoret ovat elämäänsä tyytyväisempiä kuin ikinä ennen. Pisa -tutkimuksessa erityisesti suomalaiset pojat ovat nousseet esiin ryhmänä, joka peittoaa muut positiivisella elämänasenteellaan. Heillä on uskoa tulevaan ja he kokevat voivansa hyvin (katso uutinen tästä).

Samaan aikaan nuorista käydään myös täysin päinvastaista keskustelua. Nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymisen määrän kerrotaan jatkuvasti kasvavan. EVA:n tekemän tutkimuksen mukaan erityisesti miehet ajautuvat työelämän ulkopuolelle ja syrjäytyvien määrä vain kasvaa (katso uutinen tästä). Nuorien kerrotaan olevan työhaluttomia, yksinäisiä ja motivaatioltaan heikkoja (katso uutinen tästä). Yksinäisyys ja pahoinvointi lisääntyvät.

Nuoret siis voivat jollakin mittarilla paremmin kuin koskaan, mutta toisesta näkökulmasta katsottuna tilanne onkin huolestuttava. Osallisuus ja tuki -hankkeessa tehdyn työn myötä tämän kaksijakoisen uutisoinnin voi ymmärtää. Jokaisen nuoren tarina on yksilöllinen, eikä hyvinvointia voi mitata vain yhdellä mittarilla. Yksi ja sama nuori saattaa olla täysin tyytyväinen omaan elämäänsä, mutta kuulua silti syrjäytyvien nuorten riskiryhmään. Toinen saattaa olla päihteiden ongelmakäyttäjä ja voida sen vuoksi todella huonosti, mutta hänellä on kuitenkin kavereita ja vaikkapa opiskelupaikka, joiden vuoksi häntä ei pidetä syrjäytyneenä tai edes riskiryhmään kuuluvana.

Yhden asian uskon kaikille nuorille olevan kuitenkin yhteistä. Nuoret tarvitsevat ympärilleen ihmisiä. He tarvitsevat ihmisiä, jotka kohtaavat aidosti, ottavat todesta ja tukevat oikeaan suuntaan. Nämä ihmiset estävät syrjäytymisen ja kaivavat esiin motivaation myös niiltä, joilla se on kadoksissa. Nämä ihmiset myös palauttavat maan pinnalle ne, jotka luulevat voivansa paremmin kuin voivatkaan ja auttavat heitäkin.
Toisilla näitä ihmisiä on ympärillään luonnostaan, mutta osalle tällaista tukea on annettava ”viran puolesta”. Esimerkiksi Ruotsissa palveluohjaukseen tehdyt panostukset ovat uutisoinnin perusteella tuottaneet tulosta (katso uutinen tästä).

Nuorten tueksi tarvitaan aitoja ihmisiä, jotka uskovat heihin vaikeinakin hetkinä. Tarvitaan enemmän sossun tätejä, joista yhden tarinaan Ylen a-studio tarttui huhtikuussa 2017 (katso uutinen tästä). ”Minusta tuli jotakin” -toteaa nuorena tukea saanut, nyt jo aikuiseksi kasvanut, mies tuossa ohjelmassa. ”Tietysti sinusta tuli”, vastaa sossun täti ja halaa lämpimästi.

Mira Kaaja, Osallisuus ja tuki -hankkeen hankevastaava

”KETÄÄN EI KIINNOSTA JA KUKAAN EI AUTA”

Yksi Osallisuus ja tuki -hankkeen tavoitteista on nuorten verkostojen koordinointi. Hankkeen edetessä yhteistyön merkitys on korostunut. Selväksi on tullut, että nimenomaan tiedon kuljettajana toimiminen, tiedon kokoaminen ja perään huutelu ovat asioita, joihin tukea tarvitsevien nuorten taidot ja/tai voimavarat eivät tahdo riittää.

Viimeisen kuukauden aikana olen asioinut nuorten kanssa tai heidän asiassaan niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa ja näissä molemmissa useammassakin yksikössä psykiatrialta neurologiselle ja päivystyksestä päihdepalveluihin. Olen ollut mukana pankissa, soitellut ja viestitellyt ehkäisyneuvolaan, TE-palveluille, kunnan työllisyyspalveluihin ja kansanopistoille. Kela ja sosiaalitoimi nyt tietenkin ovat kuuluneet verkostoon. Samoin kunnan asuntotoimisto ja muutamat 3.sektorin toimijat, joiden palveluihin nuoria on ohjattu hakeutumaan.

Kuva1

Nuorten ympärillä olevien toimijoiden määrä on melko suuri ja siitä huolimatta nuoret tuntevat, että kukaan ei tue tai auta heitä. Kukaan ei heidän kokemuksensa mukaan välitä. Mistä tämä voi johtua?

Olen tullut siihen tulokseen, että me ammattilaiset olemme aika hyviä palveluohjauksessa, mutta kopin ottaminen ei ehkä olekaan aina niin helppoa. Mielellämme siirrämme hankalan asiakkaan jonkun muun hoidettavaksi ja ohjaamme hakemaan lisätietoja jälleen seuraavalta luukulta. Harvoin seuraamme, miten siirtyminen seuraavalle luukulle todellisuudessa onnistuu. Vastuu jää paljon nuorelle itselleen.

Me ammattilaiset olemme myös ihmisiä ja siitä johtuen yllättävänkin usein käy niin, että lähetettä tai lausuntoa kirjoitettaessa joku rasti jää klikkaamatta, uuden ajan lähettäminen vain unohtuu tai asia jää muuten roikkumaan ilmaan, eikä etene sovitulla tavalla.

Luukulta toiselle juoksuttaminen ja inhimilliset virheet ovat niitä kohtia, joissa nuori lyö helposti hanskat tiskiin. Hän kokee, ettei avun hakemisesta ole mitään hyötyä, kun tälläkään luukulla ei onnistunut. Hän kokee, ettei tuokaan tyyppi minua tahtonut auttaa, kun ei sen vertaa viitsinyt katsoa, että olisi varmistanut asiani etenemisen sovitusti.

Nuoren oma vastuu tietysti, mutta ehkäpä myös meidän ammattilaisten peiliin katsomisen paikka, vai mitä?

Aurinkoisia talvipäiviä toivottelee

Mira Kaaja, Osallisuus ja tuki -hankkeen hankevastaava

Olipa kerran..

…nuori, joka asusteli syrjäkylillä luvalla sanoen epämääräisessä asumisjärjestelyssä. Nuori oli ajautunut tilanteeseen monien vaiheiden kautta ja takana oli pettymyksiä parisuhteessa ja elämässä muutoinkin. Päihteet olivat olleet osa arkea jo pitkään ja niiden varjo kulki nuoren mukana edelleenkin. Muistot koulukiusaamisesta ja haastavista elämänvaiheista seurasivat mukana ja niitä oli välillä paettavakin. Jostain oli kuitenkin alkanut itää ajatus, että arkeen pitäisi saada muutosta. Näin ei ole hyvä.

Muutoksen siemen oli saatu nuoren kanssa alulle etsivän nuorisotyön toimesta. Etsivät kuitenkin kokivat, että nuori tarvitsisi tukea enemmän, minkä vuoksi he ottivat yhteyttä Osallisuus ja tuki -hankkeeseen. Nuoren asiakkuus vaihdettiin ”saattaen” ja hanketyöntekijä alkoi käydä keskusteluja nuoren kanssa. Yhteisen työskentelyn tavoitteeksi asetettiin turvallinen, elämän ensimmäinen oma koti.

Nuoren ajatus oli ensin, että matka omaan kotiin on pitkä. Käytiin keskusteluja, tehtiin laskelmia ja luotiin yhteistä uskoa siihen, että omillaan pärjääminen on mahdollista. Nuoren itsetunto oli koetuksella. Hän ei ollut ikinä huolehtinut arjestaan, taloudestaan tai ylipäätään itsestään. Omilleen lähteminen tuntui pelottavalta, ahdistavalta ja vaikealta. Keskustelu keskustelulta ajatus alkoi muuttua ja usko itseen vahvistua. Kun tarjous mahdollisesta kämpästä kilahti postiluukusta, ei siihen vastaaminen tuntunutkaan enää mahdottomalta ajatukselta.

Muuttaminen on aina iso ponnistus. Mistä tavarat? Mistä muuttoauto? Miten saa lampun kattoon? Ja miten saa rahat riittämään? Näitä nuori joutui pohtimaan, mutta tuen voimin selvisi. Asiat järjestyivät yksi kerrallaan ja kämppä alkoi hiljalleen tuntua yhä enemmän kodilta.

Lähestyvää joulua tämä nuori viettää ensimmäistä kertaa omassa kodissaan. Osallisuus ja tuki -hankkeen tuella taisi mahdollistua jotakin arvokasta…

Hyvää ja rauhallista joulua!

Hankevastaava Mira

Osallisuus ja tuki -hanke

Rajoja, rajoja, rajoja...

Osallisuus ja tuki -hankkeen ensimmäinen vuosikvartaali alkaa olla takana. Tapahtumia on ollut sekä käytännössä että työntekijän tunnetasolla. Monenlaisia rajoja on ollut vedettävä. 

Tukea tarvitsevia nuoria vaikuttaisi olevan enemmän kuin ohjaukseen voidaan ottaa. Siihen oli vedettävä ensimmäinen raja. Jotta työskentelymalli säilyy intensiivisenä, on tehtävä (kipeitäkin) valintoja ja pidettävä asiakasmäärä riittävän pienenä. 

Toisekseen on ollut rajattava omaa työnkuvaa. Hanketyön idea sinänsä on mahdollistanut sen, että nuorten kanssa voidaan tehdä ”mitä vain”. Siksi olen joutunut jokaisen nuoren kohdalla pohtimaan, millainen työ tukee juuri tämän nuoren tavoitteita? Jos nuoren tavoitteena on rakentaa itselleen turvallinen ja omalta tuntuva ensimmäinen oma koti, niin onko ok kierrellä hänen kanssaan kirppiksellä etsimässä huonekaluja? Tai jos nuoren tavoitteena on arjen parempi hahmottaminen ja selviytyminen arjesta sairaudesta huolimatta, niin onko ok lähteä hänen mukaansa lääkärikäynnille Tampereelle? Tämän kaltaisia linjavetoja on ollut tehtävä ja pohdittava, mihin rajallinen resurssi on järkevintä käyttää. 

Lisäksi rajoja on ollut vedettävä oman pään sisällä. Nuoret ovat tulleet yhdessä tekemisen myötä läheisiksi. Tiiviin luottamussuhteen muodostuminen tahtoo ainakin omalla kohdallani johtaa siihen, että nuorten murheet ja metkut pyörivät mielessä vapaallakin, eikä työpuhelimen sulkeminen olekaan niin helppoa työpäivän päättyessä. Nuorten kanssa on tärkeää pystyä muodostamaan hyvä ja kannatteleva luottamussuhde, mutta silti suhteen olisi pysyttävä ammatillisena. Tämä raja on välillä häilyvä ja sen asettaminen haastavaa. 

Seuraava raja, jonka vetäminen on vielä edessä, on raja asiakuuden jatkamiselle. Osa nuorista alkaa hiljalleen saavuttaa ne tavoitteet, joita työskentelylle on sen alkumetreillä asetettu. ”Valmiita” heistä ei ole tullut, mutta asiat ovat nytkähtäneet ainakin pätkän eteenpäin. On alettava tehdä valintoja siitä, päästetäänkö heistä jo irti vai luodaanko työlle uusi tavoite, joka johtaisi ehkä seuraavaan nytkähdykseen? Raja tarvitaan, mutta vielä en osaa sanoa, missä se kenenkin kohdalla kulkee.

Rajoilleen uskollisena

Mira

Osallisuus ja tuki -hankkeen hankevastaava

 

Osallisuus ja tuki -hankkeesta tuli hulinaa

Syksyn edetessä hanke-arjesta on tullut monella tapaa hulinaa.
Hankkeen kaikki asiakaspaikat on nyt täytetty tai täyttymässä. Yhteydenottoja avun tarpeessa olevista nuorista on tullut runsaasti. Nyt ollaan tilanteessa, jossa olen joutunut vetämään rajaa asiakasmäärälle ja valikoimaan joukosta niitä, jotka olisivat kipeimmin avun tarpeessa ja jotka itse motivoituisivat avun vastaanottamiseen. Arviointia on joutunut tekemään välillä aika vähäisinkin tiedoin ja mutu -tuntumaan perustuen, mutta ehkä aika näyttää, ovatko ratkaisut olleet oikeita?
Mitä asiakkaiden kanssa sitten konkreettisesti on tehty? Listaan mahtuu jo nyt monenlaista.. On selvitelty paperiasioita, täytetty hakemuksia, käyty lääkäreillä ja hoitajilla sekä selvitetty perhesuhteisiin tulleita ristiriitoja. On myös siivottu, pyykätty ja tampattu. On tehty suunnitelmia, viikko-ohjelmia ja kartoituksia. Ehkä kaikkein tärkeintä on kuitenkin ollut se, että on kuunneltu. On yritetty onkia nuorilta tietoa siitä, mitä he tahtovat arjellaan tehdä? Mihin asioihin he ovat valmiita tarttumaan ja mitkä heitä eniten kuormittavat? Sitten on kääritty hihat ja yritetty ottaa kiinni juuri niistä nuorille tärkeistä asioista.

OsTu

Paitsi konkreettista asiakastyötä, on hankkeen arkeen kuulunut luonnollisesti myös hallinnollista hulinaa. Koska kyse on Joutsenten reitin rahoittamasta EU-hankkeesta, on byrokratian rattaiden tutkailuun ja opetteluun kulunut oma aikansa. Hankkeen yhtenä tavoitteena on etsiä mittaristoa, jolla nuorten elämänhallintaa pystytään jollakin tavalla mittamaan. Siihen liittyen on tehty yhteistyösopimukset Työterveyslaitoksen Kykyviisari -projektin kanssa (www.ttl.fi/kykyviisari). Tähän asti tämä työ on ollut hallinnollista pyörittelyä, mutta näinä päivinä mittaria päästään kokeilemaan nuortenkin kanssa.

Kuluva syksy on ollut värikäs monella tapaa. Työhuoneen pöytä on välillä ollut täynnä eri värisiä tarralappuja muistuttamassa kaikista niistä langoista, joiden päästä pitäisi pyrkiä pitämään kiinni. Kun ikkunasta on katsonut ulos, on aurinkoisen värikäs ruska onneksi tarjonnut oivaa mielenhallintaa. Hanke kulkee kohti pimeneviä syyspäiviä nuorten voimavaroihin luottaen ja arjen voimaan uskoen!

Värikästä syksyä toivottelee

Mira, Osallisuus ja tuki -hankkeen hankevastaava

Mitä sinulle kuuluu kaupunginjohtaja Jyrki Peltomaa?

Elämäni on…aika mukavaa!
Itsetuntoani on/ovat vahvistaneet…ystävät!
Hoidan mieltäni…luonnossa liikkumalla ja musiikilla.
Olen hämmentynyt…ihmisten tarpeesta sotia.
Olen rakastunut…vaimooni.
Minua nauratti…kun Lukko hävisi.
Viimeksi minua ujostutti…eilen, kun avasin seminaarin.
Turhaudun…pitkissä kokouksissa.
Itkin viimeksi…ilosta, kun Ässät voitti mestaruuden.
Haluan rohkaista…ihmisiä elämään arvojensa mukaan.
Toivon, että…maailmasta tulisi rauhallisempi paikka.
Viimeksi sain läheiseltä tukea…kun sitä tarvitsin.
Arvostan…vastuunkantajia.
Olen kiitollinen…siitä, mitä minulla on.
Suomalaisten pitäisi…oppia pelaamaan jalkapalloa!

Mitä sinulle kuuluu -sarjassa ajankohtaiset ihmiset vastaavat kysymykseen Mitä sinulle kuuluu? jatkamalla elämästä utelevia lauseita. Mitä sinulle kuuluu? on tänä vuonna maailman mielenterveyspäivän 10.10. teemakysymys.

Mitä sinulle kuuluu Sastamalalainen nuori äiti, joka olet elämäsi polulla hyödyntänyt yhdistyksemme palveluja?

Elämäni on… ihanaa ja nautinnollista.
Itsetuntoani ovat vahvistaneet… hyvät kokemukset, mutta myös vastoinkäymiset.
Hoidan mieltäni… viettämällä aikaa läheisteni kanssa.
Olen rakastunut… mieheeni ja lapseeni.
Turhaudun, jos… asiat eivät suju toivomallani tavalla.
Itkin viimeksi…, kun olin huolissani eräästä ihmisestä.
Toivon…, että minulle rakkailla ihmisillä olisi kaikki hyvin.
Viimeksi sain läheiseltä tukea…, kun olin turhautunut ja epätoivoinen.
Arvostan… hyviä asioita ja ihmisiä ympärilläni.
Olen kiitollinen… kaikesta, mitä olen saanut.
Suomalaisten pitäisi… olla positiivisempia ja valittaa vähemmän.

Äiti

Mitä sinulle kuuluu -sarjassa ajankohtaiset ihmiset vastaavat kysymykseen Mitä sinulle kuuluu? jatkamalla elämästä utelevia lauseita. Mitä sinulle kuuluu? on tänä vuonna maailman mielenterveyspäivän 10.10. teemakysymys.

Mitä sinulle kuuluu hanketyöntekijä Maarit Tiittanen?

Elämäni on… tällä hetkellä kovastikin työn täyteistä ja työpäivät venyvät pitkiksi viikoittain. Olen onnellisessa asemassa siinä suhteessa että saan tehdä työtä jota haluan tehdä ja josta pidän todella paljon. Toki minulla vapaa aikaakin on ja silloin vapaa-aikana luonto vetää puoleensa, kaipaan hiljaisuutta ja rauhallisuutta työpäivien vastapainoksi. Harrastuksetkin jopa mahtuvat kalenteriini.
Itsetuntoani on/ovat vahvistaneet… Uskallus erilaisuuteen, useiden vuosien työkokemus maahanmuuttajataustaisen ihmisten kanssa on vahvistanut itsetuntoani. Onnistumiset kovan työn jälkeen vahvistaa myös itsetuntoa. Silti minulla on lupa myös epäonnistua josta on hyvä lähteä yrittämään uudelleen.
Hoidan mieltäni… Luonnon annit tekee ihmeitä mielelle, pitkä metsälenkki nuotioineen, hyvä ruoka, sauna, läheisten ihmisten seura. Ystävien kanssa pitkät keskustelut silloin tällöin kaikesta maan ja taivaan välillä on terapeuttista.
Olen hämmentynyt…en taida kovin helposti hämmentyä enää mistään mutta enemmänkin harmittaa pahoinvoiva maailman tilanne, ikävä lukea joka päivä mediasta vain surullisia uutisia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Olen rakastunut… luonnon kauneuteen. Syksyn värit, talven lumihanget, kevään sarastus, kesän tuoksut. Kimaltava meri, tähdet ja revontulet, niitä ei voi olla rakastamatta.
Minua nauratti… viimeksi puhelimessa ystävän kanssa puhutut jutut joissa ei tainnut olla mitään järkevää, mutta pitääkö niissä aina ollakaan järkevää.
Viimeksi minua ujostutti…minua ei yleensä ujostuta mikään ;)
Itkin viimeksi… palaverista tullessani kun sain puhelun oikeusministeriöltä jossa kerrottiin työni tulosten tuoneen Punkalaitumen kuntaan Etnisten suhteiden edistämisen palkinnon (ETNO). Tuntuu hyvältä saada joskus tunnustusta kovasta ja vaativasta työstä.
Haluan rohkaista… ihmisiä välittämään enemmän myös toisista ihmisistä, on liian paljon yksinäisiä ihmisiä. Ihmiset ovat tulleet liian kiireisiksi mutta pieni hetki riittäisi kysymään mitä kuuluu/miten voit. Haluan myös rohkaista ihmisiä tutustumaan erilaisiin ihmisiin, olipa heillä sitten eri väri tai eri kieli tai eri kulttuuri. Tutustuminen uuteen tuo rikkautta, kaikesta voi oppia uutta myös omaan elämään.
Toivon, että… ihmiset ottaisivat takaisin kahvikulttuurin, kävisivät kylässä toistensa luona ilman ajanvarausta, kysymässä mitä kuuluu? Työpaikoilla oltaisiin kiinnostuneita myös työtoverista mitä hänelle kuuluu? Toivon että jokaisella olisi ainakin yksi ihminen joka välittää ihan oikeasti mitä sinulle kuuluu???
Arvostan… jokapäiväistä elämää, sekään ei ole itsestään selvyys. Arvostan läheisiä ihmisiä erityisesti mutta arvostan myös kaikkia muita ihmisiä heinä itsenään.
Olen kiitollinen… kaikesta mitä elämä matkan varrella on tuonut, perheestäni, opinnoista, työstä, mahdollisuuksista erilaisiin asioihin. Olen kiitollinen siitä että olen saanut matkan varrella työssäni tutustua erilaisiin ihmisiin joilta olen oppinut paljon sellaisia asioita joita en ehkä olisi missään työn ulkopuolella saanut oppia ja ne ovat muuttaneet omaa maailmankatsomustani paljon. Monia asioita on oppinut katsomaan muilta näkökulmilta ja asennoitua asioihin toisella tapaa.
Suomalaisten pitäisi…arvostaa ja kunnioittaa toisia ihmisiä ja myös itseään enemmän, välittää lähimmäisestään ja tutustua uuteen. Pitäisi osata arvostaa sitä mitä meillä jo on ja vaalia sen kestävyyttä. Hyvinvoinnissa jokainen voi omalla tavallaan tuoda oman kortensa kekoon pienillä teoilla, vaikka aidosti kysymällä keneltä tahansa Mitä sinulle kuuluu???

Maarit Tiittanen

Mitä sinulle kuuluu -sarjassa ajankohtaiset ihmiset vastaavat kysymykseen Mitä sinulle kuuluu? jatkamalla elämästä utelevia lauseita. Mitä sinulle kuuluu? on tänä vuonna maailman mielenterveyspäivän 10.10. teemakysymys.

Mitä sinulle kuuluu tukihenkilömme Marju Inkinen?

Elämäni on… toisinaan aikataulutettua ja vähän kiireen ja kaaoksen täyttämää, mutta värikästä, täyttä elämää monenlaisine tunteineen.

Itsetuntoani ovat vahvistaneet…onnistumiset äitinä ja ystävien kanssa sekä rakkaat harrastukset, jotka tuovat suolaa elämään. Vastoinkäymisisitä ylipääseminen ja tätä kautta omien vahvuuksien kasvattaminen ovat luoneet viisautta ja vahvaa pohjaa itsetunnon kasvulle.

Hoidan mieltäni… liikkumalla luonnossa, musisoimalla, tapaamalla syvällisiä ystäviäni, hengittelemällä.

Olen hämmentynyt… joidenkin ihmisten negatiivisuudesta tai oman edun tavoittelusta, kyvyttömyydestä nähdä asioita muiden kuin itsensä näkökulmasta. Se asenne ei vie kauhean hyvään lopputulokseen pidemmän päälle.

Olen rakastunut… kumppaniini, jonka olen tavannut tämän vuoden keväällä. Aikuisella iälläkin voi vielä ihanasti hullaantua.

Minua nauratti… hauskan ja ilmeikkään työkaverini sutkautukset tänään töissä. Älykäs tilannehuumori työ valtavasti piristettä päivään!

Viimeksi minua ujostutti… hmm.. minua ujostuttaa harvoin, mutta ehkä isossa seurueessa, jossa on minulle outoja ihmisiä joukossa, saatan olla hieman hillitympi ja varautuneempi ensi alkuun.

Turhaudun… tilanteissa, joissa ihminen ei anna itsensä tulla autetuksi yrityksistä huolimatta. Avun vastaanottamisen taitokin vaatii oppimista, se ei ole sisäänrakennettuna. Tämän taidon olen itsekin joutunut vaikeina vuosina opettelemaan.

Itkin viimeksi… juuri pari päivää sitten kun olin huolissani rakkaan ystäväni terveydentilasta. Toivon pystyväni auttamaan häntä parhaalla mahdollisella tavalla, omalla kokemuksellani ja tietämykselläni asiasta.

Haluan rohkaista… vaikeuksien keskellä elämää hakemaan tukea tilanteeseensa. Kun asioita alkaa sanottaa, ne konkretisoituvat ja muuttuvat helpommin hahmotettaviksi kokonaisuuksiksi, joille on mahdollista tehdä jotakin. Rohkaisisin olemaan heikko, se on suurinta vahvuutta.

Toivon, että… hyväntahtoinen läheisistä välittäminen saisi lisää jalansijaa meissä jäyhissä pohjoisen asukeissa. Halaus ja kiireetön kosketus olkapäälle ovat ilmaista ja luonnollista tunneterapiaa.

Viimeksi sain läheiseltä tukea.. kun ystävän kanssa puitiin parisuhdeproblematiikkaa. Tunneälykäs ystävä näkee asioita ulkopuolelta joskus paremmin kuin itse tilanteen keskellä.

Arvostan… Elämän viisastuttamia ystäviäni, heitä on niin monenlaisia, jokaisella on oma arvonsa ja paikkansa elämässäni.

Olen kiitollinen… kohtalaisesta terveydestäni ja iloisesta elämänasenteesta. Se on pelastanut minut monesta tiukasta paikasta elon varrella

Suomalaisten pitäisi… ehdottomasti halata enempää. Eikä puhuminenkaan hullumpaa olisi.

Marju Inkinen

Mitä sinulle kuuluu -sarjassa ajankohtaiset ihmiset vastaavat kysymykseen Mitä sinulle kuuluu? jatkamalla elämästä utelevia lauseita. Mitä sinulle kuuluu? on tänä vuonna maailman mielenterveyspäivän 10.10. teemakysymys.

Mitä sinulle kuuluu henkilökohtainen avustaja Sun May Htoo?

Elämäni on…tällä hetkellä hyvä, valmistuin ammattiin ja sain työpaikan henkilökohtaisena avustajana jossa olen ollut jo toista vuotta. Pidän työstäni kovasti. Olen suomeen tullut kiintiöpakolaisena 7 vuotta sitten, tulin perheeni kanssa johon kuuluu äiti, sisko ja veli. Tänä päivänä olen onnellinen kaikkiin näihin seitsemään vuoteen, siihen on sisältynyt paljon. Suomen kielen opintoja, työharjoitteluja, ammattikoulua ja vihdoin valmistuin ammattiin ja sain työpaikan. Olen myös saanut suomen kansalaisuuden opittuani suomen kielen tarvittavalla tasolla.

Itsetuntoani on/ovat vahvistaneet… Olen kokenut suomen olevan kotimaani. Täällä olen päässyt elämässä eteenpäin ja kokevani kuuluvani tänne. Minut on otettu asuinpaikallani hyvin vastaan, työyhteisöissä olen sulautunut joukkoon ja kaikesta olen selvinnyt hyvin. Suomalaiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia minua kohtaan, minut hyväksytään omana itsenäni. Opettelen uusia asioita koko ajan.

Hoidan mieltäni…Oman kulttuurin tapahtumat ovat tärkeitä jossa tapaa myös oman kulttuurin ihmisiä. Yhdessä pidämme myös raamattupiiriä ja laulan mielelläni paljon. Esiinnyn myös jonkun verran kantaväestön tapahtumissa ja laulamme yleensä muutaman hengen ryhmissä. Vapaa-ajalla tykkään käydä sienessä ja marjassa, pidän luonnosta.

Olen hämmentynyt… siitä miten suomalaiset nuoret eivät rohkene puhua maahanmuuttajataustaisille ihmisille kovinkaan helposti mutta sitten taas vanhemmat ihmiset ovat paljon ennakkoluulottomia ja tulevat helpommin juttelemaan.

Minua nauratti…viime viikolla kun ystävän kanssa juttelimme hauskoja juttuja. Hauskaa elokuvaa katsellessa voi naureskella yksinkin.

Viimeksi minua ujostutti… esiintymistilaisuudet aikaisemmin kun en luottanut suomenkielen taitooni ja pelkäsin että sanon tai laulan väärin, mutta huomasin että se ei haittaa kuitenkaan ketään ja kuitenkin asia ymmärretään.

Itkin viimeksi…kun tuntui pahalta se että kuulin ihmisten puhuvan pahaa toisista ihmisistä. Ei tunnu kivalta jos ihmisten pitää selän takana puhua toisesta ihmisestä pahaa ja onko asia aina tottakaan.

Haluan rohkaista…ihmisiä välittämään lähimmäisistään, olla kiinnostunut myös heidän hyvinvoinnistaan ja kysyä heiltä mitä kuuluu. Haluan myös rohkaista ihmisiä tapaamaan erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä. Rohkaisisin ihmisiä myös enemmän auttamaan toisia erilaisissa asioissa.

Toivon, että… tulevaisuuteni olisi hyvä ja jatkossakin saan olla työssä, ehkä oppia vielä toisen ammatin, olla perheeni kanssa, ehkä oma perhe joskus. Toivon että minusta olisi apua muille ihmisille jotka tulevat toisista lähtökohdista ja aloittavat uuden elämän uudessa kotimaassa. Toivon tutustuvani moniin uusiin suomalaisiin ystäviin. Hartain toiveeni olisi myös maailman rauha jotta ei kenenkään tarvitsisi lähteä sotien vuoksi pois omista kotimaistaan ja kodeistaan, erkaantua omista sukulaisistaan ja elää epätietoisuudessa.

Olen kiitollinen… siitä että olen saanut uuden alun elämään Suomessa, kotimaassani ei olisi ollut edellytyksiä turvalliseen ympäristöön, koulutukseen, työhön tai ylipäätään mihinkään. Olen kiitollinen suomen valtiolle siitä että sain turvapaikan itselleni ja perheelleni sekä uuden kotimaan suomesta. Olen kiitollinen että saan joka päivä mennä töihin, olen kiitollinen myös perheeni puolesta jotka myös ovat ammattiin valmistuneet ja saaneet työtä ja elämä on hyvin.

Suomalaisten pitäisi…rohkeammin tutustua eri kulttuurien ihmisiin ja tapoihin, myös suomalaisilla on omat tavat ja kulttuurit joihin myös eri kulttuurien ihmiset haluavat tutustua. Ja tutustumalla ihmisiin voidaan näin oppia kaksisuuntaisesti jokainen uutta.

Sun.May.Htoo

Mitä sinulle kuuluu -sarjassa ajankohtaiset ihmiset vastaavat kysymykseen Mitä sinulle kuuluu? jatkamalla elämästä utelevia lauseita. Mitä sinulle kuuluu? on tänä vuonna maailman mielenterveyspäivän 10.10. teemakysymys.

Mitä sinulle kuuluu kriisityöntekijä Miia Niemelä?

Elämäni on…. tällä hetkellä tasaista tasapainoilua työn ja vapaa-ajan ympärillä. Saan tehdä työtä, josta todella tykkään. Vapaa-aika täyttyy lapsiperheen arjesta ja pyrkimyksestä pitää kiinni myös omista harrastuksista. Jotta arki sujuisi mahdollisimman mutkattomasti, on olennaista huolehtia perusasioista: säännöllisestä ruokailusta, liikunnasta ja levosta.

Itsetuntoani ovat vahvistaneet… iän tuoman armollisuuden lisäksi hyvät kohtaamiset arjessa. On ollut hyvä ymmärtää, että mokaaminen on sallittua ja silti voi olla hyvä jossakin. Se, että on hyvä riittää, ei tarvitse olla paras.

Hoidan mieltäni…lenkkeilemällä koirieni kanssa ja muutenkin liikkumalla. Mieltäni piristää ja keventää myös monet keskustelut eri ihmisten kanssa. Avoimuus erilaisia asioita kohtaan helpottaa mielen kuormittumista. Nautin myös pienistä asioista, kuten syksyn värikkyydestä ja aikaisesta aamukahvista.

Minua nauratti… viimeksi ehkä 10 minuuttia sitten. Nauran usein ja erilaisille jutuille sekä tilanteille. Olen oppinut nauramaan vähitellen myös itselleni.

Haluan rohkaista…ihmisiä kysymään toisiltaan ”Mitä sinulle kuuluu?”. Erityisesti haluan rohkaista nuoria ainakin miettimään ”Mitä luokkakaverilleni kuuluu?, siis ihan jokaiselle heistä?”. Todellista rohkeutta osoittaa yksinäisen/kiusatun pyytäminen mukaan porukkaan. Kukapa ei haluaisi olla rohkea.

Toivon, että… kuulumisten kyselemisen idea leviäisi ihan arkiseen käyttöön niin koulu- , työ- kuin vapaa-ajallakin.
Arvostan… ystävällisyyttä, inhimillisyyttä ja rohkeutta ottaa kanssaihmiset huomioon. Arvostan myös tavallisia arjen kohtaamisia ja aitoa kiinnostusta lähellä olevien ihmisten hyvinvoinnista.

 Miia Niemelä

Mitä sinulle kuuluu -sarjassa ihmiset vastaavat kysymykseen Mitä sinulle kuuluu? jatkamalla elämästä utelevia lauseita. Mitä sinulle kuuluu? on tänä vuonna maailman mielenterveyspäivän 10.10 teemakysymys.

Osallisuus tekee itsenäiseksi?

Olen päätynyt Osallisuus ja tuki -hankkeen alkumetreillä pohtimaan, mitä on itsenäisyys? Milloin nuori on valmis omilleen? Mitä taitoja hän tarvitsee?

Ehkä ensimmäisenä mieleen tulee kodinhoidon taidot. On osattava laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja huolehtia omasta huushollista. Tai onko se sittenkään pakollista? Ehkä joskus voi turvautua einekseenkin? Ja onko sekään ihan kamalaa, jos vaikkapa äiti pesee alkuun itsenäistyvän pyykit ja joku jeesailee siivouksen aloittamisessa?

Toisena mieleen tulee äkkiseltään raha-asioista huolehtiminen. On osattava maksaa laskut ja huolehdittava vuokranmaksusta, ruoka ostoksista ja kodin hankinnoista. Tai toisaalta… voisiko näihinkin asioihin keksiä joitain helpottavia ratkaisuja? Olisiko välitystili tai edunvalvonta paikallaan?

Myöskään taidottomuus paperiasioissa tai epävarmuus lääkkeiden ottamisessa eivät ole este itsenäistymiselle. Eikä sekään, ettei tiedä miten joku laite toimii tai miten tehdään sähkösopimus tai kuuluuko lampun vaihtaminen talonmiehen vai jonkun muun tehtäviin?

Sen sijaan yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat este itsenäistymiselle. Este on se, jos ei tiedä kenelle voi soittaa, kun ranskalaiset ovat unohtuneet uuniin ja palohälytin on alkanut huutaa. Este on se, ettei tiedä mihin voi mennä, kun oman kämpän seinät alkavat ahdistaa ja kaipaa tukea omaan jaksamiseensa. Tähän näkökulmaan vedoten itsenäistyminen onkin oppimista siihen, että ympärillämme on ihmisiä, jotka voivat auttaa.

Itsenäistyminen on oppia siitä, että kukaan ei pärjää ihan yksin. Itsenäistyminen on tieto siitä, että apua saa pyytää, kun sitä kokee tarvitsevansa. Itsenäisyys onkin siis osallisuutta?

Hankevastaava / Osallisuus ja tuki -hanke

Mira Kaaja

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen yhteistoimintaa Sastamalassa

Torstaina 28. heinäkuuta Kiikan Leiriaholla vietettiin Tunnelma 2016-leiripäivää. Tunnelma-leiripäivät ovat Sastamalan kaupungin sekä Sastamalan sosiaali- ja terveysalan yhdistysten sekä muiden toimijoiden järjestämiä, kaikille avoimia tapahtumapäiviä, joissa organisaatiot esittelevät toimintaansa ja järjestävät tekemistä kaikenikäisille.

Paikalle oli kerääntynyt noin kymmenkunta sote-yhdistystä monilta eri elämän osa-alueilta. Leiriaholla toimintaa järjestettiin erilaisten toimintarastien, ruokailun, saunan ja yhteislaulun merkeissä.

Tutkija Paavo Salli oli paikan päällä seuraamassa leiripäivän toimintaa. Hänen tarkoituksenaan on koota aineistoa väitöskirjatutkimustaan varten yhtenä osa-alueena siitä, miten sote-järjestöjen yhteistoiminta voi luoda uusia toimintamuotoja. Motivaationa tutkimukselle on toiminut paljon puhuttu hyvinvoinnin lisääminen yhteiskunnassa. "Yksi iso kysymys nykyajan yhteiskunnassa on se, millainen ihmisen oman elämän hallinta on. Monien organisaatioiden mielessä on olennaisesti ihmisen pahoinvointia vähentävien asioiden, kuten terveellisen ravinnon ja liikunnan, edistäminen", Salli toteaa. Hänen mukaansa kesäleiritoiminta on innovaatio, joka tuntuu kestävältä. "Kesäleirejä on toki ollut aiemminkin, mutta innovaatio tulee siinä, että näin moni yhteisö järjestää sen samalla leirillä yhteistyössä. Lisäksi mukaan on tullut sellaisiakin tahoja, joita ei ensimmäisessä ideointikokouksessa ollut paikan päällä."

Mukavasti omalla painollaan

Sastamalan seudun mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Ari Tiensuu oli yhtenä vaikuttajana edesauttamassa Tunnelma 2016-leiripäivän syntyä. Hänen mukaansa idea syntyi noin puolitoista vuotta sitten. "Meillä Sastamalan seudun sote-järjestöillä on ollut epävirallinen yhteistyöfoorumi.

Kaupunki kutsui järjestöt koolle, koska Sastamalan kaupunki rakentaa valtuuston hyväksymän strategian mukaisesti peruspalveluverkostoa. Sen pohjalta Paavo Salli kokoaa monipuolista tutkimusaineistoaan. Yhteistilaisuudessa mietittiin, millaisia toimintoja järjestöt ja evankelisluterilainen seurakunta voisivat yhdessä tehdä. Siinä yhteydessä esille nousi yhteisen leiripäivän idea", Tiensuu taustoittaa.

Järjestöt kokoontuvat tapaamisiin noin kuukauden välein. Yhteistä toimintaa on ollut leiripäivätapahtumien lisäksi muun muassa viimesyksyisen kaupungin keskustassa olleen järjestösuunnistuksen merkeissä. Tiensuu oli tyytyväinen siihen, miten helposti leirin järjestäminen käytännössä sujui. Esimerkiksi järjestöjen intressit ovat pitkälti olleet samansuuntaisia. "Suurin haaste oli lähinnä kaikille sopivan päivän löytäminen, mutta yleisesti ottaen haasteita ei ole kauheasti ollut. Kaikki on mennyt mukavasti omalla painollaan."

Palaute leiripäivästä esimerkiksi viime vuoden perusteella on ollut positiivista. "Kauheasti ei esimerkiksi viime kesänä tullut toiveita kehitettävistä asioista, vaan palaute oli yleisesti ottaen kiittävää. Siitä kertoo myös tahto järjestää samanlainen leiripäivä myös tänä vuonna."

”Puhukaa suomea ja tarjotkaa kanssakäymistä”

Paikalle oli kutsuttu myös Karkussa sijaitsevaan Pihlajalinnan vastaanottokeskukseen majoitettu turvapaikanhakijaperhe, joiden kanssa leiriläisillä oli mahdollista keskustella. Irakista kotoisin oleva perhe pakeni kotimaansa levottomia oloja Suomeen, sillä Irakin tilanne on koko ajan räjähdysaltis.

"Maa on täynnä laittomia sotilasryhmittymiä. Koko ajan on vaarana joutua kidnapatuksi tai väkivallan uhriksi. Jatkuvana vaarana ovat myös usein tapahtuvat autopommitukset", perheen isä Mohammed Al Abŏŏsi kertoo.

Usein suomalaisissa ennakkoluuloja aiheuttavat kuvitelmat suurista ja uhkaavista muslimiryhmittymistä. Vastaanottokeskuksen toimipisteellä sai itse arvioida esimerkiksi Suomessa olevien muslimien prosenttimäärän väkiluvusta. Usein arviot ovat reilusti suurempia kuin todellinen tilanne: Suomen väkiluvusta vain 0,7 prosenttia on muslimeja. Vastaanottokeskuksen toimintapisteen tarkoituksena olikin luoda vuorovaikutusta kantasuomalaisten ja turvapaikanhakijoiden välille ja tätä kautta hälventää turhia ennakkoluuloja ja harhakuvitelmia.

Mohammedin mukaan suomalaisille parhaat tavat auttaa turvapaikanhakijoita ovat arjenläheisiä. Tämä korostuu erityisesti siksi, että koko aiemman elämän – ystävät, sukulaiset, työn – on joutunut jättämään taakseen kotimaahan. "Puhukaa meille tavallista suomea. Antakaa kanssakäymisen mahdollisuuksia. Tarjotkaa apua käytännön elämässä. Niillä auttaa paljon", hän tähdentää.

Maahanmuuttajaperhe oli innoissaan leiripäivästä. "Hienoa nähdä niin monien järjestöjen tekevän yhteistyötä täällä. Oli mahtavaa saada kutsu tänne mukaan", Mohammed kiittelee.

IMG 1046

Kuva ja teksti: Hannu Grén

Pää täynnä ideoita ja kalenteri vielä tyhjillään - tästä se lähtee!?

 

 TyhjäKalenteri

 Nyt eletään elokuun alkua.

Olen odottanut tätä aikaa, mutta ehkä hieman kauhunsekaisin tuntein. Rennosti vietetyn kesäloman jälkeen pitäisi palata arkeen ja vielä ihan uuteen sellaiseen. Vaikka palasinkin samaan työpaikkaan, niin palasin uusiin tehtäviin. Tarkoituksena on käynnistää Osallisuus ja Tuki -hanke, joka pyrkii nuorten intensiivisen tukimallin kokeilemiseen.

Mistä lähtisi liikkeelle? Pitää tehdä uusia sopimuspohjia, tutustua muualla käytössä oleviin työmuotoihin, valikoida meille oikeanlaisia menetelmiä, tiedottaa, tutustua rahoittajan asettamiin raameihin ja muihin systeemeihin, löytää kokeiluun halukkaita nuoria ja vaikka mitä.. Mikä olisi juuri nyt kaikkein tärkeintä? Mihin tarttuisi ja minkä ehtisi myöhemmin?

Päässä risteilee hirveä määrä ajatuksia ja kysymyksiä, joita ensimmäisinä uuden arjen työpäivinä pitäisi ehtiä pohtimaan. Usko asioiden selkiytymiseen on kuitenkin vahva. Myöskään usko hankkeen järkevyyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen ei horju, kunhan vaan saadaan hommat polkaistua jouhevasti käyntiin. Yksi asia kerrallaan se ehkä onnistuu? Onneksi kalenteri sentään on näin loman jäljiltä melko tyhjillään, joten on aikaa ajatuksia selkiytellä. Ehkä viikon päästä kalenterissa on jo enemmän merkintöjä ja päässä vähän vähemmän hajanaisia ajatelmia?

Yhteistyökumppanit, nuorten kanssa työskentelevät ja muut nuor(t)en asioista huolta kantavat! Teidän yhteydenottojanne nyt kaipaan. Jos mielessänne on nuori, joka voisi hyötyä intensiivisestä tukemisesta, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä. Tyhjä kalenterini huutaa merkintöjä!!

Projektityöntekijä

Mira Kaaja

Koostetta Mental Health Art Week tapahtumista Sastamalassa ja Huittisissa

Viikon alkajaistapahtuma oli jo lauantaina 16.5. jolloin Suomen Kirjallisuusmuseo Pukstaavi oli Sastamalan Museon kanssa Museoiden yö-tapahtuman järjestäjänä. Tapahtuma alkoi kello 18 ja sisälsi monenlaista ohjelmaa kirjailijavierailusta (Juha Hurme) musiikki- ja tanssiesityksiin ja paikallisten nuortenprojektin tekemään Risteyksiä-elokuvaan. Kävijöitä tapahtumassa oli Pukstaavin tiedottaja Pama Alavilon mukaan noin 150. MHAW-viikolla Pukstaavissa järjestettiin non-stop Sanailmaisu-paja torstaina 12-14, ja siellä osallistujia oli käynyt kymmenkunta.

18.5. – 24.5. koko viikon maanantaista sunnuntaihin toteutui Sastamalan Seudun mielenterveysseura ry:n järjestämä kutsutaidenäyttely teemalla Hyvä mieli Sastamalan keskustassa, pääkadun varrella, entisissä Postin tiloissa (Puistokatu 11).
Näyttelytila oli avara (3 suurta salia + 3 pienempää huonetta), joten kun näytteille asettajia oli lopulta yli 40 (osa ryhmiä), ja töitä yli 80, saatiin silti aikaiseksi tarpeeksi väljästi pystytetty ja yllättävän tasokas taidenäyttely. Näyttelyn pystytyksessä suurena apuna oli paikallinen esittävän taiteen yhdistys Rekry, ja erityisesti Sari Bamberg.

Näyttelyn avajaisia vietettiin ma 18.5. klo 13:30 alkaen pienen tarjoilun ja elävän musiikin siivittämänä. Akustisesta musisoinnista vastasivat Severi Kärki ja Juho Iso-Aho, ja pienten tyttöjen ideoima tanssiesityskin nähtiin kahteen eri kertaan. Avajaispäivän kävijäsaldo oli noin 80. Näytteille asettajat olivat päiväkodin eskariryhmäläisistä, ja kuvataidekoululaisista aina pidemmälle edistyneisiin harrastajiin, joten näyttelystä muodostui lopulta hyvinkin vaihteleva ja mielenkiintoinen. Töiden läheisyydessä oli pienet vihkot ja kynät, jotta katsojat halutessaan saattoivat antaa palautetta töistä suoraan tekijöille. Palautetta annettiin melko paljon, ja kommentit olivat lähes pelkästään positiivisia ja kannustavia. Runojakin jotkut teokset olivat herättäneet laatimaan. Taiteilijat saivat tietysti vihkot itselleen näyttelyn päätyttyä.

Näyttelyn valvomisen hoitivat pääasiassa yhdistyksen vapaaehtoistyöntekijät pareittain kahden tunnin vuoroissa, seuran työntekijät hoitivat tarvittaessa vajaat vuorot. Talkoita hyvän asian puolesta tehtiin myös. Näyttelyn ohessa jaettiin esitteitä ja kerrottiin seuran tarjoamista palveluista, Tukinetistä ja SMS:nkin toiminnasta. Näyttelyssä kävi kaiken kaikkiaan noin 230 vierasta, mikä on pienen Sastamalan olosuhteissa enemmän kuin tyydyttävä tulos. Sitäkin useammat pysähtyivät lukemaan mm. tapahtumasta kertoneita infojulisteita näyteikkunoista.

Alkuviikon (torstaihin asti) näyttelytilassa oli myös Pahan mielen pilvi, jota sai peittää Hyvän mielen ajatuksin. Sinne tuli myös jokunen myönteinen palaute näyttelystä ja hienoista töistä. Palautetta ei kävijöiltä erikseen pyydetty, mutta spontaanisti annettujen perusteella voidaan sanoa, että näyttely yllätti monet kävijät positiivisesti sekä laajuudellaan, että tasollaan. Jotkut ihmiset olivat myös yllättyneitä seuran monipuolisesta tarjonnasta (jotkut ihan sen olemassa olostakin). Palaute vapaaehtoistyöntekijöiltä oli myös myönteistä, ainakin jotkut mukaan valvojiksi ja esittelijöiksi ilmoittautuneet kokivat, että hieman tavallisista toiminnoista poikkeava "homma on ihan jees."

Näytteille asettajat olivat erityisen tyytyväisiä tarjoutuneesta tilaisuudesta osallistua näyttelyyn keskeisellä paikalla, eikä (järjestäjien ehkä alussa vähän pelkäämää) epäröintiä tai arvostelua tullut esille taiteilijoiden "monenkirjavuudestakaan". Kaikki tuntuivat olevan liikkeellä tekemässä yhdessä Hyvää mieltä – kuten kutsussa oli ehdotettukin. Ja saivathan jotkut taiteilijat myös ostotarjouksia töistään, mahdollisista kauppojen syntymisistä emme tiedä. Näyttely oli auki arkisin klo 14-19 ja la-su 10-14. Näyttely oli jo melkein kokonaan purettu, kun katsojia olisi vielä ollut tulossa!

Keskiviikkona 20.5. näyttelyn suljeuduttua klo 19 toteutettiin yhteistyössä Sastamalan Opiston kanssa Learning to be Happy-sarjan osana Tanssi-ilmaisupaja, jonka veti lehtori Miikka Mäkelä (Motoriikka Miikka). Pajaan oli mahdollista osallistua kenen tahansa, vaikka ei olisi koskaan mitään tanssinutkaan. Osallistujia oli 11, ja puolentoista tunnin, arkiliikkeisiin ja improvisaatioon perustuneen, hikisen session jälkeen tuloksena oli "Mahvi-tanssi" musiikkiin sovitettuna. Erityisen mukavaa oli, että muutama "vain seuraamaan" tullut nuori oli hetken päästä mukana ottamassa tilaa haltuun ja mukana liikkumassa. Kaikki mukana olleet hymyilivät loppukuvassa tyytyväisen näköisinä.

Perjantaina 22.5. matkattiin Pahan mielen pilven ja siihen asti kertyneiden hyvän mielen ajatusten lappusten kanssa Huittisten keskustaan K-market Lautturin aulaan. Pilvi ripustettiin paikalleen, ja esitteet pöydälle ja houkuteltiin kauppa-asioilleen tulleita ilmaisten tikkareiden avulla juttusille ja omia hyvän mielen ajatuksiaan ylös kirjoittamaan tai piirtämään. Tikkareihin oli talkoilla kiinnitetty mietelauseita, ja monet lauseensa lukeneet kertoivat sen osuneen "niin kohilleen juuri mulle". Kaikki eivät halunneet ajatuksiaan lappusille kirjoittaa, mutta monet kyllä. Kannustavia ja yllättyneitä kommentteja kuultiin paljonkin: "vieläkö jotain tässä maailmassa saa ilmaiseksi?", "tärkeällä asialla olette", "enemmän pitäisi positiivisuutta täällä (maailmassa) olla, miksiköhän me aina niin helposti valitetaan vaan", jne. Yksi asioiva sanoi ensin olevansa niin alamaissa, ettei tule mitään hyvää ajatusta mieleen, mutta meni kuitenkin kehotuksesta lukemaan muiden kirjoittamia ajatuksia. Kohta hän jo kiinnitti oman lappusensa mustan pilven päälle, ja sanoi tulleensa paremmalle mielelle positiivisia ajatuksia lukiessaan. Tempaus toteutettiin noin klo 11:30 – 16. Jututettujen tai tikkarin saaneiden määrää ei laskettu, mutta tempauksen toteuttajia oli neljä, joten jokainen tavoitti varmaan kymmeniä henkilöitä tuona aikana. Aulassa oli myös julisteet, jossa kerrottiin MHAW-tapahtumasta ja viikon ohjelmasta.

Sekä Sastamalan että Huittisten kirjastot pitivät viikon aikana esillä aiheeseen liittyviä teoksia.

Kaikki tapahtumat olivat osallistujille maksuttomia.

Lopuksi: viikon järjestäminen on melkoinen ponnistus, eikä onnistuisi ilman loistavia yhteistyökumppaneita ja talkoohenkisiä vapaaehtoisia. Sastamalan Opisto, Pukstaavi ja Sastamalan kirjasto olivat mukana jo viime vuonna. Tänä vuonna saatiin uusia innostuneita kumppaneita pari lisää. Kun viikon toteutusta alettiin alkuvuodesta miettiä ja yhteyksiä eri puolille ottaa, oli ilahduttavaa huomata että viime vuotinen tapahtumaviikko olikin noteerattu paljon vahvemmin kuin ymmärsimmekään. Monet jo tiesivät muutamasta sanasta mistä oli kyse ja vastaanotto oli erittäin myönteistä. Näemme tässä myös ison arvon mielenterveysseuran toiminnan tunnetuksi tekemisessä. Tavoitteenamme olisi kuitenkin jatkossa olla enemmänkin koordinoiva taho tapahtumaviikolle, kun aiheesta innostuneita ihmisiä ja ryhmiä on nyt enemmän myös meilläkin tiedossa ja yhteyksiä luotu. Niin tärkeäksi ja mukavaksi olemme asian kuitenkin kokeneet ja todenneet, että mikäli mahdollista, niin ainakin yhden päivän tapahtuman/tempauksen olemme seurassa valmiit järjestämään ensi vuonnakin.

Katso lisätietoja myös tästä linkistä MHAW:n Facebook sivuilta

Yhdistystoiminnalle on tarvetta

Suomalainen yhteiskunta on tällä hetkellä haasteellisessa ja vaikeassa tilanteessa. Talousuutiset kertovat yritysten ahdingosta, julkisten palveluiden rahoitusvajeesta ja heikentyneestä työllisyystilanteesta. Samalla myös väestön ikääntyminen heikentää huoltosuhdetta ja on nostanut esiin retoriikan työurien pidentämisestä. Näillä kaikilla on vaikutuksensa yksittäisten ihmisten elämään kasvavana epävarmuutena toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Taloudellinen laskusuhdanne on pitkittyessään erityisen ikävä siksi, että sen aikana hyvinvointia turvaavien ja sitä lisäävien palveluiden tarve kasvaa, mutta samalla rahoituspohja pienenee ja sitä kautta mahdollisuudet palveluiden tuottamiseen vähenevät.

Monimutkaisessa, jälkimodernissa maailmassa asiat kuitenkin kantavat monia näkökulmia. Nykyistä edellinen lama 90-luvulla oli monien kolmannen sektorin sosiaali- ja terveysjärjestöjen syntymisen ja toiminnan voimistumisen ajankohta. Esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskusverkosto kasvoi useilla kriisikeskuksilla, mm paikallisella kriisikeskuksellamme Tukitalolla. Olenkin kuluneena vuonna saanut olla lähes kuukausittain kutsuttuna jonkin järjestön 20-vuotisjuhliin. On hieno ajatus, että tuolloinen ahdinko synnytti myös jotain uutta ja sellaista työtä joka on osoittanut tarpeellisuutensa ja lunastanut paikkansa näihin päiviin asti.

Jää nähtäväksi millaisia rakenteita ja käytäntöjä nykyisestä tilanteesta syntyy. Yhteiskunnan muutoksen suunta näyttäsi joka tapauksessa sellaiselta että yksittäiset ihmiset joutuvat jatkossa ottamaan yhä suuremman vastuun omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Hyvinvointivaltiota ja sen rahoitusperustaa koskeva konsensus on vähentynyt ja julkisen sektorin suuri koko ja sosiaaliturvan oletettu yksilöä passivoiva vaikutus herättää myös kritiikkiä.

Järjestöjen toiminta ei voi, eikä sen tule korvata julkisia palveluita eikä vapaaehtoistyön tule ottaa ihmiseltä vastuuta hänen omasta hyvinvoinnistaan. Järjestöillä ja yhdistyksillä on kuitenkin oma selkeä paikkansa ja tehtävänsä suomalaisessa yhteiskunnassa ja yhteisen hyvinvoinnin lisäämisessä. Parhaimmillaan sosiaali- ja terveysalan järjestöissä tehtävä työ täydentää julkisia palveluita, ennaltaehkäisee ongelmien syntymistä ja syvenemistä, lisää sosiaalista koheesiota sekä vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa. Hyvin toimivat, paikalliset järjestöt vähentävät julkisten palveluiden tarvetta ja kustannuksia. Elinvoimainen ja monipuolinen yhdistystoiminta on ehdottomasti myös kunnan etu. Yhdistystoimintaan osallistumalla yksittäiset ihmiset voivat antaa ajastaan, osaamisestaan ja omista resursseistaan muille ja samalla lisätä myös omaa hyvinvointiaan.

Sastamalan seudun mielenterveysseura ry pyrkii toiminnassaan olemaan julkisen sektorin hyvä kumppani ja julkisten palveluiden täydentäjä. Työntekijöille seuran tavoitteena on olla reilu työnantaja ja toiminnassa mukana oleville vapaaehtoisille hyvää mieltä ja hyvinvointia tuottava vapaaehtoistyön keskus.

Ari Tiensuu
toiminnanjohtaja

Kesätyöntekijöiden kokemuksia

Sähköpostiin kilahti uusi viesti. Luimme viestin ja merkitsimme haastattelun kalenteriin.
Kädet alkoivat hiota, meitä jännitti. Menimme jo lähes paniikkiin miettiessämme mihin ovikelloon soitamme. Ryhmätilaan, toimistoon, vai häh? Haastattelijat tulivat kuitenkin onneksi vastaan ovelle. Vielä jännitti hieman, mutta jo haastattelijoiden ystävällisistä ilmeistä johtuen olo oli aavistuksen helpottunut.
Me molemmat saimme paikan. Lisäksi saimme työskennellä samaan aikaan, joten työnteko oli melko luontevaa (olemmehan serkuksia). Turhaan jännitimme, että osaammeko, mitä jos mokaamme tai ottavatko muut työntekijät meidät hyvin vastaan. No, eipähän jännitä seuraavissa tilanteissa yhtä paljon.

Lue lisää...

Satakunnan alueen mielenterveysseurojen tapaaminen Porissa 19.7

Satakunnan mielenterveysseura ry. kutsui alueen mielenterveysseurojen edustajia yhteiseen tapamiseen heinäkuiseen Poriin. Tapaaminen oli hienosti sovitettu Suomi Areenan ja Pori Jazz'ien aikaan, jolloin myös Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtaja, professori Pentti Arajärvi ja toiminnanjohtaja Maritta Ruohonen pääsivät osallistumaan.

Lue lisää...

Suomen Mielenterveysseuran järjestöpäivät 26.-27.4 Tuusulan Gustavelundissa

Tänä vuonna järjestöpäivien aiheena oli " kulttuurista mielen hyvinvointia" ja tähän aiheeseen liittyen kaikki paikallisseurat esittäytyivät. Näistä esityksistä kumpusi mieleemme lukuisia meidän toimintaamme liittyviä uusia ja uudistettavia ajatuksia. Niiden ideoiden pohjalta voisimme pitää vaikka kunnon kehittämispäivän ...

Kulttuurista päivillä olivat puhumassa Terveyttä kulttuurista verkostoon koordinaattori Merja Isotalo joka kutsui itseään "kulttuurihörhöksi" sekä Mental Health Art Week- kummi muusikko Pave Maijanen. On uskomatonta kuinka vain mies ja akustinen kitara saavat tutut musiikkikappaleet kuulostamaan erilaiselta kuin radiosta tai levyltä kuunneltuna. Sanojen merkitys tuli lähelle, sanoisin jopa iholle.

Lue lisää...

Retkellä eduskuntatalossa 29.11.13

Teimme retken eduskuntataloon kansanedustaja Arto Satosen kutsusta. Lauhamon linja-autolla matka sujui mukavasti reilun parinkymmenen ihmisen joukolla. Retkelle osallistui tukihenkilöiden ja asumisvalmennusyksikkö Kätsän asukkaiden lisäksi yhdistyksen vapaaehtoisia tukihenkilöitä. Matkaajat olivat valmistautuneet vierailuun huolella tehden etukäteen kysymyksiä Arto Satoselle. Hänelle ne välitti toiminnanjohtaja Ari Tiensuu. Kysymykset koskivat mm. hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta, toimeentulotukijärjestelmän kehittämistä, opiskeluun liittyviä ongelmia ja paikallisia aiheita, kuten tiestön kuntoa ja postin kulkua. Luonnollisesti esiin nostettiin myös kysymys Vammalan aluesairaalan kohtalosta.

Lue lisää...