Jaa tämä sivu

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedin

Kansainvälinen puhelinauttajien (IFOTES) konferenssi Göteborgissa 10-14.7.2013

Kirjoittanut konferenssiin osallistunut tukihenkilö Seija Suoranta
Konferenssin Aiheena oli Vulnerability as a Challenge.  Haavoittuvuus ja erityisesti haavoittuvuus voimavarana ja haasteena

Vaikka olen jo 1990- luvulta tehnyt vapaaehtoistyötä, en tiennyt Ifotesista (International federaation of telephone emergency services ) yhtään mitään. Nyt ymmärrän, että meidän päivystäjän käsikirjamme perustuu Ifotesissa yhdessä sovittuihin sääntöihin, joita kaikissa maissa on sitouduttu noudattamaan. Suomessa Mielenterveysseura ja kirkon Palveleva Puhelin kuuluvat tähän organisaatioon.

Matkani alkoi keskiviikkona aikaisin, sillä bussi Huittisista lähti jo 4.50. Olin sähköpostitse sopinut toisen matkaan jälkijunassa ilmoittautuneen vapaaehtoisen puhelinpäivystäjän kanssa, että tapaamme lentoasemalla. Tiesin hänestä vain nimen, puhelinnumeron ja että hän on Mikkelistä. Mirella oli nuori, keskimmäisen lapseni ikäinen kaunis nainen. Kentällä teimme tuttavuutta ja hyvinhän me sovimme yhteen. Samaan koneeseen oli tulossa myös kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki perheineen Luulin, että hän tulee samaan tilaisuuteen, mutta Göteborgissa oli myös ne isot paljon mainostetut jalkapallokisat, joten sinne taisi kulttuuriministeri ollakin matkalla. Sittemmin Suomen jalkapallonaiset hävisivät lauantain ottelussa Ruotsille. Ja myöhemmin myös Tanskalle.

 

Hotellille pääsimme lentokenttäbussilla. Bussissa tapasimme kolme helsinkiläistä osallistujaa ja Salon Mielenterveysseurasta tulleet viisi naista. Hotelli ja messukeskus olivat ihan vierekkäin ja aikanaan meille selvisi, että niillä oli kulkuyhteys sisäkauttakin. Ilmoittautuminen kongressiin alkoi 14.00 ja silloin saimme päivien ohjelman. Sieltä ostimme myös kulkukortin kaupungin liikennevälineisiin. Ratikkaa käytimme aika paljon. Hotellihuonetta odotellessa kävimme tutustumassa Vasa-kirkkoon ja Mirella löysi kirppiskaupasta kaksi ihanaa laukkua halvalla. Illalla oli tervetulotilaisuus Oopperatalossa, jolloin toinen hänen laukuistaan tuli heti käyttöön.

Juhlassa kaupunginjohtaja kehui Oopperan arkkitehtuuria sekä sisältä että ulkoa, mutta minä en taloa osannut kovin kummoisena pitää. Juhla oli upea. Oleellista oli, että meitä vapaaehtoisia kehuttiin kovasti. Tunsimme tekevämme tärkeää työtä ja piispa sanoi meidän olevan suurta Ifotes-perhettä. Vieressäni istui saksalainen Hanna. Hän kertoi päivystävänsä 11 kertaa vuodessa koko yön. Ja menevänsä aamulla sieltä töihin pirteänä. Aika nainen! Miten ihmeessä voi aamuyöllä vielä pystyä paneutumaan jonkun hätään samoin kuin alkuillasta.

Saksalaisia olikin ihan hurjan paljon. Yhteensä meitä oli yli 800 osallistujaa ja varmaan puolet Saksasta. Ymmärrettävää kyllä, sillä Saksassa on niin suuri asukasmäärä, niin valtavasti ulkomaalaistaustaisia, eri kansallisuuksia ja uskontoja sekä siten mitä erilaisimpia kriisejä. Mielenkiintoista oli, että oopperassa keskieurooppalaiset käyttäytyivät paljon äänekkäämmin kuin me hillityt suomalaiset olemme tottuneet. He taputtivat, vislasivat ja hurrasivat niin että korviin sattui. Tätä tilaisuutta varten oli tehty laulu: Lean on me, when you`re not strong and I`ll be your friend and I`ll help you curry on…. Sen levyn saimme mukaan kotiin. Call me, just call me.

Ensimmäinen varsinainen päivä alkoi hotellin uskomattoman monipuolisella aamiaisella ja sitten kokoustilaan ihmettelemään. Alkupuheenvuoroista pidin Göteborgin piispan Per Ecerdalin puheesta, jossa hän muisteli työtään ennen piispan virkaansa.. Silloin tuli ilmi Romanian lastenkotilasten kärsimykset. Saimme kuulokkeet, joista erikieliset luennot sai englantiin tulkattuna.

Clemens Sedmak Itävallasta puhui aiheena Haavoittuvuus voimavarana. Ajatus oli, että oma haavoittuvuutensa on tunnustettava ennen kuin voi auttaa muita. Seuraava luennoitsija oli syöpälääkäri Kathrin Aprile von Hohenstaufen Puoti. Mutta tässä luennossa ei ollut paljoa puhelipäivystäjälle hyödyllistä. Se oli italian kielinen lääkärin luento työstään. Hän muistutti tutusta sanonnasta : älä kulje edelläni, kulje rinnallani  samoin askelin samaa nopeutta.

Koko reissun pahin ongelma minulla ja Mirellakin oli kielitaito, sillä tulkkaus oli vain Ifotesin perustajamaiden kielillä: englanti, ranska, italia, saksa, ruotsi ja espanja. Ja siellä ei oikein matkailuenglannilla pärjännyt. Esimerkiksi Italiasta oli vain 5 osallistujaa ja Suomesta 30. Olen aikoinaan lukenut saksaa ja huomasinkin, että tulkkaus englantiin vain sekoitti, vaikka ennen matkaa yritin kerrata englantia.

Perjantaina osallistuimme 3.5 tuntiseen työpajaan, jossa ohjaus oli englanniksi, mutta käytännössä kehon kieli. Vetäjä oli unkarilainen Lucia Moukhtar. Tanssiterapiaa ryhmässä, kaksistaan ja kolmistaan. Tämä oli minun juttuni. Hyvin antoisa työpaja, tunsimme olevamme yhtenäinen, toisiinsa luottava  ja heittäytymään pystyvä ryhmä. Siellä pääsi parhaiten lähelle muita osallistujia. Parityön tein saksalaisen Katin kanssa. Hän oli psykoterapeutti ammatiltaan ja meillä “peilinä” olo vuorotellen meni hyvin yhteen. Hän kertoi päivystävänsä kerran kuukaudessa iltaisin kuten minäkin. Mirellan parina oli ruotsalainen puheterapeutti. Kolmistaan työn tein kahden saksalaisen miehen kanssa, joista toisen äidinkieli oli venäjä. Heidän kanssaan en ollut niin rentona, mutta miehet olivat hyvin tyytyväisiä palautepuheessaan.

Perjantai-illalle olimme ostaneet kahden tunnin risteilyn pikkulaivalla Göteborgin edustan saaristoon. Vesiltä näki kaupungin suuruuden ( Ruotsin toisiksi suurin) ja sää oli suosiollinen. Lauantaina kävimme tietysti kuuntelemassa SMS:n Satu Raappana-Jokisen luennon SELMAsta; netissä tehtävä itseauttamisohjelma traumaattisissa kriiseissä. En tiennyt mitään ennestään tästä, mutta Satu puhui selkeää englantia ja nyt tiedän.

Sitten oli todella mielenkiintoinen tietoisku Israelista. ERAN, holokaustista selvinneille 200000 israelilaiselle ja seuraavalle sukupolvelle suunnattu puhelin ja nettiauttaminen. Tiedämmehän kuinka Suomen sodat ovat vaikuttaneet koko kansaamme ja meihin evakoiden ja sotilaiden lapsiin vuosikymmeniä. Saati sitten keskitysleireistä selvinneisiin tai leirit juuri ja juuri välttäneisiin. Niistä kokemuksista kärsivät aina myös jälkipolvet. David Koren puhui pyörätuolissa istuen. Hän kertoi vanhempiensa paenneen juuri ennen kuin Hitler marssi Itävaltaan.

Ifotesin kokoukset olivat kahtena päivänä. SMS:sta oli 5 osallistujaa ja Palvelevasta Puhelimesta 5 osallistujaa. Huonekaverini Mirella oli yksi edustajista. Kokouksessa valittiin Stefan Schumacher jatkamaan puheenjohtajana. Muita ehdokkaita ei ollut. Kokoukselle asiat on hyvin valmisteltu etukäteen. Nyt esim. Berliinin muslimien puhelinpalvelu tuli täysjäseneksi, samoin ERAN Israelista ja SOS Voz Amiga Portugalista.

Sain paljon tietoa tällä matkalla ja ihanaa oli huomata osallistujien ystävällisyys. Tunsi todellakin kuuluvansa suureen Ifotes-perheeseen. Lisäksi positiivisena kokemuksena itselleni oli Palvelevan Puhelimen työntekijöiden tapaaminen, pari teologia ja yksi diakoni. Oikeita ihmisiä, en osaa paremmin kuvata. Mieleeni kyllä tuli, että olenkohan roikkunut näissä hommissa jo liian kauan, sillä huonekaverini oli toiminut vain vuoden ja helsinkiläinen Nina samoin vuoden. No, Kari muistaakseni 14 vuotta, parista naisesta en tiedä, sillä kanssakäymistä oman porukan kesken oli hämmästyttävän vähän. Se taas oli paljolti sattumaa kenet sai viereensä istumaan vaikkapa lopettajaisillallisilla. Mutta yksi on varma: kun yli 400 ihmistä istuu samassa tilassa viinilasi edessään odottamassa ruokaa, niin puheesta muodostuu melua, korvia huumaavaa melua.

Ehdotimme seuraavaa kongressia ajatellen, että heti alussa olisi suomalaisten tapaaminen, jossa niin työntekijät kuin vapaaehtoiset esittäytyisivät ja syntyisi ryhmäytyminen. Silloin työntekijät voisivat myös antaa vinkkejä, mitä luentoja ja työpajoja he suosittelisivat. Seuraava kongressipaikka  on Aachen läntisessä Saksassa 2016. Kuulimme, että Pohjoismaissa ei tulla enää järjestämään Ifotes kongressia; täällä kun kaikki on niin kallista!!